Tähän on kerätty huomioita ja työkuvia pihamaalta ja lähiympäristöstä
PUSKIEN RAIVAUSTA
Talon ympärys oli pahasti päässyt pusikoitumaan. Lähinnä tuomea, syreeniä ja kirsikkaa.
Jätimme vielä vaahteran varjostamaan osaa ikkunoista. Jossain vaiheessa sekin täytyy valitettavasti poistaa, koska juuret työntyvät pikkuhiljaa talon kivijalan alle.
LUPIINI
Suurin työ on ollut lupiinin poisto. Sitä kasvoi jo napaan asti koko tontilla ja sen poisto piti aloittaa välittömästi. Lainasimme Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistykseltä niittokonetta, joka olikin oiva apu ensi hätään.
Lupiinithan ovat kauniita, siitä ei ole kysymys. Mutta se on haitallinen vieraslaji maassamme ja kotoisin Amerikan mantereelta. Vaikka taistelu lupiniia vastaan on varmaan jo hävitty, sen poistaminen omasta pihasta on ekoteko niin kasveille kuin hyönteisillekin! Koska lupinii valtaa koko kasvualueensa nopeasti ja syrjäyttää muut niitty- ja ketokasvit, se samalla vähentää alueen hyönteisten elinolosuhteita ja ravintokasveja. Kotimaiset hyönteislajit eivät voi hyödyntää lupiinia ravinnokseen. Varsinkin kimalaiset kärsivät lupiinin valta-asemasta. Kimalaiset ovat meidän tärkeimpiä, ellei se tärkein pölyttäjäsankarimme ryhmämme, joiden ansiosta saamme nauttia mustikoista, mansikoista, omenista ja viinimarjoista ym ym. Kimalaiset ovat mieltyneet myös lupiineihin ja käyvät niissä ahkeraan. Valitettavasti lupiinit tuottavat vähän mettä ja niinpä kimalaiset kuluttavat turhaan voimiaan tähän koreaan turhakkeeseen.
Miksi lupiineista pitää päästä eroon?
Lupiinit luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, sillä ne syrjäyttävät Suomessa luontaisesti esiintyviä lajeja. Lupiini leviää juuriston ja siemenien avulla nopeasti laajalle alueelle vähentäen kasvilajiston monimuotoisuutta. Puutarhoista se on karannut joutomaille, tienpientareille, ratapenkereille sekä kedoille ja niityille, ja jopa harjumetsiin. Paikoittain lupiini on vaikeuttanut metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia.
Lupiinien siitepölyä hyödyntävien pölyttäjien osuus on hyvin pieni ja siitepölyn sisältämä lupaniini on myrkyllistä, mikä vaikuttaa haitallisesti muun muassa kimalaisten lisääntymiseen. Lupiinin kukissa ei ole myöskään mettä, jota voisi hyödyntää esimerkiksi hunajantuotannossa. Koska lupiini ei ole myrkyllisyytensä vuoksi sovelias ravintokasvi eikä sen valtaamilla alueilla riitä ravintokasveja pölyttäjille, päiväperhosille ja muille hyönteisille, ne vähenevät alueelta. Tämä muiden kasvien syrjäytyminen sekä hyönteisten vähenemin johtaa luonnon yksipuolistumiseen. Luonnon monilajisuus on ilmastonmuutosta, kasvitauteja ja tuholaisia ajatellen erittäin tärkeää.
Yksi lupiini saattaa tuottaa jopa tuhansia siemeniä, jotka säilyvät itämiskykyisinä vuosikymmenistä jopa vuosisatoihin.
NIITYN TEKOA
Yritämme saada talon ympärille niittyä ja aika näyttää miten se onnistuu. Koska lupiini oli vallannut melkein kaiken kasvualan, ei sen seassa monia ilnopilkkuja ollut. Mutta jotain kuiten: muutam ruusuruoho, siänkärsämö, ahopukinjuuri ja särmäkuisma olivat sinnitelleet valtavan lupiinikasvuston varjossa. Nyt niiden varassa on uuden alun siemen.
PUUTARHAKASVIT
Lehtokielo
Talon etupihan puolella on istutettu lehtokieloja, joka on meillä luonnonvarainen kasvi Lounais-Suomessa ja Ahvenenmaalla. Sitä näkee vanhojen rakennusten ja pihapiirien perennana muuallakin ja miksipä ei. Lehtokielo on meölein metrin korkea ja siinä on alkukesällä melkein valkoiset kukat, joissa varsinkin kimalaiset käyvät ahkeraan.
Isopiisku
Huoh. Kun yhdestä vaivasta pääsee, niin toinen jo nostaa päätään. Lupiinien niiton jälkeen paljastui yhdestä nurkkauksesta jättipalsamikasvusto. No, siitäkin pääsee pyllistelemällä eroon eli kitkemällä. Se on helppoa sillä sillä on heikot juuret toisin kuin kuvan isopiiskulla. Tämäkin on monen pihan suosikki juuri siksi, että sille ei tarvitse tehdä juuri mitään ja se kukkii komeasti joka vuosi. Joopa joo, haitallinen vieraslaji tämäkin. Varsinkin kun pihamaa jää hoitamattomaksi, nämä Pohjois-Amerikkalaiset piiskulajit (varsinkin kanadanpiisku ja isopiisku) karkaavat ympäristöön ja valtaavat kaiken kasvualustan. Kanadanpiiskuilla on myös allelopaattisia vaikutuksia eli ne voivat erittää maahan muiden kasvien kasvua, siementen itämistä sekä maaperäeliöiden toimintaa heikentäviä yhdisteitä. Tähän monivuotiseen lajiin ei tehoa muu kuin se perinteinen lihasvoima eli kitkeminen tai mieluummin niittäminen monen vuotena peräjälkeen kaksi kertaa vuodessa, sillä nämä lisääntyvät juurakon palasistakin.
Pihlaja-angervo
Pihlaja-angervo on yksi vaikeimmista poistettavista. Ja helpoiten leviävistä puuvartisita lajeista!! Tämä jos pääsee leviämään metsään ja varsinkin taimikoihin, tukehtuvat uudet puuntaimet ja kaikki muukin sen jalkoihin. Valitettavasti tätä näkee usein juurikin maalaiskylien teiden varsilla kun puutarhajätettä on nakattu tien toiselle puolelle. Tämä nimittäin leviää herkästi juurten palasten avulla.
Angervo oli tukkinut melkein kokonaan toisen sisäänkäynnin. Ensin poistettiin varret ja tulossa on vielä multa-alueen puhdistus, jotta innokkaasti rönsyävät ja uusia versoja työntävät juuret saadan pois.