Kaikkea matkan varrella löytynyttä
LAUTALATTIA
Vanhoissa kouluissa on ollut opettajalle tai opettajille oma asuntonsa. Usein sitä asutti perhe, joista kummatkin olivat koululla töissä opettajana, keittäjänä, talonmiehenä jne. Ollikkalan vanhan koulun opettajan asunto käsittää tilavan keittiön ja kaksi huonetta. Niihin on laitettu joskus 60-70 luvulla muovimatto. Matto on asennettu vanhan lautalattian päälle niin, että alla on muovi, sitten lastulevy ja päälle muoivimatto. Aikankin keittiössä tiskipöydän edustalla rikkinäisen ja pahoin kuluneen muovimaton alta paljastui kunnossa oleva ja terve lautalattia. Jee!!
LUOKKAKUVA
Vuodelta 1915 oleva luokkakuva, joka on otettu Ollikkalan koulun isommassa luokkasalissa. Koulussa on kaksi salia – pienemmässä oli alakoulun oppilaat ja isommassa yläkoulun oppilaat. Oppilaita oli parhaimmillaan noin 70-80 kerrallaan. Kuva on Museoviraston kokoelmissa.
OVEN KAHVA
Tämä kuvioitu ovan kahva kiehtoo minua. Sen kuvio muistuttaa ehkä liskon suomuja tai viljatähkää ..? Kuvio on minusta hyvin kansallisromanttinen ja arvokkaan näköinen. Joka tapauksessa näitä löytyy koulun ovista kaikkiaan kolme kappaletta ja uskon niiden olevan alkuperäisiä. Tarkkaa rakennusvuottahan ei ole vielä tiedossa. Alunperin on ilmoitettu vuodeksi 1920, mutta jos luokkakuva on otettu 1915 niin rakennusvuosi pitää olla sitä ennen.
ESPANJOLETTI
Espanjoletit eli pitkäsulkijat ihastuttavat avattavissa ikkunoissa! Tyyliltään ne ovat koristeltuja, eivätkä tuo mieleen maaseudun pientä kyläkoulua. Ne ovat kyllä olleet suhteellisen tavallisia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kartanoissa ja julkisissa arvorakennuksissa. Kouluissa niitä ei paljoa ole. Juva on ollut koulun rakentamisen aikaa vauras ja suuri pitäjä, joten voi olla että läheisen Koikkalan kartanon omistaja on lahjoittanut koululle niin espanjoletit kuin yllä mainitut hienot oven kahvatkin.
TAPETIT
Ensimmäinen kurkistus ensopahvien alle tuotti hienon yllätyksen! Seinältä löytyi neljä kerrosta tapettia, alkaen noin 1910-20 luvulta. Ja siitä eteenpäin jokaiselta vuosikymmeneltä aina viimeiseen ensopahviin asti joka on luultavammin 1960-luvulta. Täytyy sanoa, että vuo varhaisten vuosikymmenten tapetit eivät ole ainakaan minun makuuni: kovin pienikuvioisia ja niissä on aina tuollaisia mustia pilkkuja tai viivoja, jotka saa ne näyttämään suttuisilta. Isossa tilassa ja kauempaa katsottuna ne eivät oikein säväytä. Mutta toki hienoja aarteita ne ovat!
